Elämykset

Puuterilumille Pohjois-Ruotsiin

28.08.2017, Volvo Viesti Elokuu / 2017, Elämykset

Hemavanin ja Tärnabyn alueelta löytyy laskettelijoiden paratiisi, jossa voi nauttia paitsi mutkamäestä, myös gourmetista ja pipo päässä kylpemisestä. 

Riekko nousee siivilleen tunturikoivun juurelta, kun hiihtohissi vetää rinteen huipulle. 

Yöllä on satanut kymmenen senttiä lunta, joten rinteet ovat puuteria. Aamuauringon säteet kimaltelevat tunturin vitivalkoisilla samettisilla kupeilla.

Ylhäältä avautuu näkymä Ahasjön-järvelle, jonka ympärillä tunturit kumpuilevat. Niiden lumiset laet nousevat reippaasti puurajan yläpuolelle. Huipulla eteen avautuu rinne, jota kukaan ei ole vielä tänään laskenut. 

Sukset sukeltavat lumessa ja kurveissa pöllyää, kun rinne vetää vauhdikkaasti alaspäin. 

Rivakasti kohti rinteitä

Vielä toissapäivänä Helsingissä satoi vettä. 

– Nyt on hyvä hetki lähteä Ruotsin Lappiin, sanoo Visit Swedenin PR-vastaava Joonas Halla

Lumilauta sujahtaa Volvo XC90 -citymaasturin suksiboksiin ja tavaratilat vetävät runsaan valikoiman erinäistä matkatavaraa, jota tarvitaan tunturiretkellä. 

Ajamme yhden pysähdyksen taktiikalla vesisateisen Suomen halki Helsingistä Vaasaan. Iltalaiva kuljettaa Uumajaan, jossa yövymme hotellissa. 

Aamulla matka jatkuu kukonlaulun aikaan, jotta pääsemme rinteeseen mahdollisimman nopeasti. 

Ruotsissa paistaa aurinko ja maisema on luminen. Suuntanamme on Pohjois-Ruotsin suurin hiihtoalue, Hemavan-Tärnaby. Parin sadan kilometrin jälkeen tunturit alkavat kohoilla maisemassa. 

Tiet muuttuvat hieman kapoisemmiksi. Volvo puskee tukevasti ja turvallisesti eteenpäin, vaikka ajo-olot eivät ole enää etelän moottoriteiden veroisia.

Yli kilometrin korkeuteen

Hemavan-Tärnabyn hiihtoalueella on noin 50 rinnettä. Yhdellä hissilipulla pääsee sekä Hemavanin että Tärnabyn laskettelukeskuksiin. Näiden välillä on vajaa 20 kilometriä, jonka väliä voi liikkua omalla autolla tai hiihtobussilla.

Parkkeeraamme Hemavans Högfjälls -rinnehotellin pihaan. Perillä seurueeseen liittyy muutakin porukkaa, muun muassa hiihto-opas Mårten Dahlfors, joka tuntee alueen parinkymmenen vuoden kokemuksella.

Kun matkatavarat on saatu hotellihuoneisiin, käymme hankkimassa hissiliput ja täydentämässä hiihtovarusteita välinevuokraamosta. Sitten rinteeseen!

Hemavanin laskettelukeskuksessa hiihtohisseillä voi päästä yli kilometrin korkeuteen, jolloin korkeusero on yli 650 metriä. Vieressä on myös vapaalaskijoiden suosima alue Kobåset, jonne pääsee lumikengillä tai skinnaamalla – tai vaikka helikopterikyydillä kohtuullisen huokeaan hintaan.

Illallinen huippuravintolassa

Hemavanin rinteen kupeille on rakennettu sauna, josta avautuu näköala laaksoon. Ilta-auringon vielä paistaessa pulahdamme lämpimään paljuun. Fiksuimmat ovat älynneet ottaa uima-asun lisäksi paljuun myös pipon, koska tunturituuli on viileä. 

Kun aurinko on laskenut ja hissit suljettu, lumikissat eli rinnekoneet alkavat ajaa rinteitä kuntoon seuraavaa päivää varten. Ketterien kissojen valokeilat pyyhkivät pimeää tunturia. 

Yksi rinnekoneista saapuu hotellille hakemaan meidät illalliselle tunturin huipulla sijaitsevaan Björk Topprestaurang -ravintolaan. Tilavaan hyttiin ahtautuu parikymmentä lomailijaa.

Vaikka ravintola on suhteellisen uusi, se on ehtinyt pokata merkittäviä ruotsalaisia ravintolapalkintoja. Viiden lajin illallisessa maistuvat paikalliset maut konstailemattomasti, vaikka kyse on fine diningistä.

Piipahdus Pikku-Japaniin

Tärnabyssa on noin 600 asukasta, mutta kylän asukkaat ovat kahmineet alppilajeissa arvokisamitaleja. Asukaslukuun suhteutettuna mitalien määrä onkin todennäköisesti suurin koko maailmassa. Tärnabyn jyrkillä rinteillä laskettelutaitonsa ovat oppineet muun muassa Ingemar Stenmark ja Anja Pärson, joiden mukaan on nimetty mäet Ingemarbacken ja Anjabacken.

Tärnabyn kohderyhmä on taitavammat laskijat, Hemavanissa puolestaan näkee paljon perheitä ja laskettelijoita, jotka hakevat leppoisia rinne-elämyksiä.

Laskettelun lisäksi alueella on loistavat mahdollisuudet maastohiihtoon ja hiihtovaellukseen, sillä Hemavan-Tärnaby sijaitsee Vindelfjällen-luonnonpuiston laidalla. 550 000 hehtaarin kokoinen luonnonpuisto kuuluu Euroopan suurimpiin. 

Eräänlaista vaellusta on myös laskettelu Hemavanin ja Tärnabyn kymmenillä rinteillä. Yhdeltä rinteeltä voi metsäreitin kautta puikahtaa toiselle, ja reittejä voi vaihdella eri laskujen väleillä omien mieltymysten mukaan.

Mårten Dahlfors opastaa meidät Hemavanissa myös offareille eli rinteen ulkopuolisille reiteille, joista löytyy syvää puuterilunta. Puurajan tietämillä on rinteiden välissä kaistale, jossa kasvaa parimetrisiä tunturikoivuja. 

Mårten kutsuu sitä Pikku-Japaniksi, koska alue näyttää pittoreskilta japanilaiselta puutarhalta. Lasketellessa jalat uppoavat polvia myöten puuteriin.

Hemavanista löytyy hissialueen lisäksi helposti lyhyellä kävelyllä saavuttavia offareita. Laskettelusuksien kanssa voi kävellä, kunhan suksien pohjiin kiinnittää skinit eli nousukarvat. 

– Kävelemällä korkeusero voi olla jopa yli 1 200 metriä, Dahlfors sanoo.

Kelkalla huipulle

Olemme tarkkailleet kolmen päivän reissun aikana, josko pääsisimme helihiihtämään. Siinä helikopteri kuljettaa laskettelijat tunturin huipulle ja sitten lasketaan hoitamattomia rinteitä pitkin alas. Tällä kertaa tuuli on huipuilla sen verran navakka, että helikoptereilla ei ole sinne asiaa.

Sen sijaan osallistumme moottorikelkkasafarille. Ruotsissa moottorikelkoilla voi monin paikoin ajella myös muillakin kuin merkityillä reiteillä. Se tosin kannattaa tehdä vain oppaan kanssa, koska tuntureiden kielekkeet voivat olla petollisia.

Paikalliset maastot tunteva moottorikelkkaopas Felix lähtee vetämään letkaamme. Koneissa on potkua ja lumi pöllyää. 40 kilometrin reissulla ehdimme käydä tunturin huipulla, jossa tuuli on yltynyt kovaksi – laella hanskatkin meinaavat lentää kädestä. 

Kun palaamme alemmas, keli rauhoittuu ja aurinko alkaa paistaa. Käymme keittämässä tunturijoen mutkan vieressä nuotiokahvit.

Monoilla koreasti 

Viimeinen laskettelupäivämme on perjantai, jolloin lomailijoita on saapunut eri puolilta Ruotsia ja Suomea. Maisemassa on arkipäivää enemmän värikkäitä lasketteluasuja, grilliruuan tuoksua ja puheen sorinaa, jota rytmittää kaiuttimien pop-musiikki. 

Perjantaina puolen päivän jälkeen rinteissä alkaa olla väkeä ja hisseillä jonoja. Rinteillä on tilaa ja hissejä kuitenkin niin paljon, että kaikki sujuu mutkattoman nopeasti.

After skitä ei ole unohdettu. Hyvissä ajoin iltapäivällä Högfjälls-rinnehotellilla bändi soittaa hiihtokansaan uppoavaa musiikkia. Laskettelumonoilla on vaikea tanssia, mutta pakkohan sitä on yrittää ennen kuin käy hotellihuoneessa kuoriutumassa hiihtovälineistä.

Teksti ja kuvat Mikko Huotari